Steam-addiktin tunnustuksia
Pelitunnit tikittävät Steam-pelikokoelman laskurissa, eikä loppua Steam-addiktin kärsimykseen ole näkyvissä.
Tämänkin jutun kirjoittaminen olisi voinut sujua paljon helpommin, mutta valitettavasti minusta riippumattomista syistä Steamin ylläpito (tai mikä lie taho onkaan, joka kyseisen palvelun hinnoittelusta päättää) katsoi tarpeelliseksi myydä vähän aikaa sitten pelejä nimeltä ”Batman: Arkham Asylum” ja ”Batman: Arkham City” aivan naurettavan halpaan hintaan. Minkäs sitä ihminen itselleen voi, kun tulee hyvä tarjous vastaan. Ja seuraavat viikot kaikki vapaa aika meneekin pelaamiseen.
Sama tilanne on toistunut jo niin monta kertaa, että se on jo klisee. ”Mun pitäisi lukea tenttiin, mutta kappas! Steamissa on taas hyviä tarjouksia”, ”Mitähän sitä tekis viikonloppuna? No kai mä pelaan X-COM:ia, kun se on näköjään tarjouksessa”, sekä tietenkin ”Nyt menen kyllä jo nukkumaan, mutta sitä ennen vois nopeasti katsoa minkälaisia diilejä Stemissa on” ovat vakiintuneet tekosyiksi, jotka selittävät jokaisen epäonnistumisen muilla elämän osa-alueilla.
”Pelien ostamisesta on tullut niin helppoa ja halpaa, että mikään ei enää tunnu riittävän”
Turha sitä kai on yrittää kiistää; taidan olla vain onneton Steam-addikti. Ennen minulle riitti se, että koneelle oli asennettuna ”Sid Meier’s Civilization IV” ja kaikki ”Heroes of Might and Magic”-sarjan pelit, mutta Steamin asentamisen jälkeen pelien ostamisesta on tullut niin helppoa ja halpaa, että mikään ei enää tunnu riittävän. Enää ei tarvitse tutkailla joka vuosi kutistuvia automarkettien PC-pelihyllyjä, puhumattakaan siitä että pitäisi tilata nettikaupoista fyysisiä levyjä. Pari klikkausta ja luottokorttitietojen syöttäminen riittää. Ja kun niitä ostoksia tulee tehtyä, niin eihän niitä pelejäkään voi jättää koneelle vaan makaamaan…
Mutta ei tässä oikeastaan mitään valittamista ole. Vaikka kärsivällisyyteni riittää vain harvoin siihen, että saisin jonkin pelin pelattua loppuun asti ennen seuraavan hankkimista, vaikka nukkumiselle jää vuorokaudessa jatkuvasti liian vähän aikaa, ja vaikka kulutan rahojani käytännössä sähköiseen ajanhukkaan. Ainakin pysyn jokseenkin ajan hermolla edes yhdestä asiasta, olkoonkin se niin triviaali kuin videopelit. Ainakin olen osa jonkinlaista yhteisöä, olkoonkin että en yleensä välitä moninpeleistä ja ilmoitukset kavereiden pelaamisista lähinnä ärsyttävät. Ainakaan en ole koukussa laittomiin huumeisiin, vaikkakin uuden pelin lataamisesta aiheutuvaa endorfiiniryöppyä voisi verrata lähinnä eräisiin erittäin vaarallisten aineiden aiheuttamiin tiloihin…
Nyt minun täytyy ikävä kyllä lopettaa tämän jutun kirjoittaminen, koska Atlas sanoo ’Would you kindly?’”
Arttu Ojanperä