Matkakertomus: Excursio Prahaan

Perjantain 16.3. ja maanantain 19.3. välisenä viikonloppuna Luuppi kävi aiheuttamassa pahennusta Prahassa. Näin LuuppiSanomien päätoimittaja kertoo reissusta:

Lähdimme matkaan Tampereelta perjantaina puolen päivän aikaan. Yllättävänkin hyvin ja kevyesti sujuneiden kahden bussimatkan ja yhden lentomatkan jälkeen saavuimme Prahassa hostellille paikallista aikaa noin kuuden pintaan. Prague Plus –hostelli vaikutti jo heti sisääntulon perusteella erittäin siistiltä ja mukavalta paikalta, eikä vaikutelma muuttunut kolmen yön yöpymisen aikana. Koska matkustuspäivä oli vienyt mehut yhdeltä jos toiseltakin, päätimme huonekavereideni kanssa mennä ensimmäisenä iltana hostellin ravintolaan syömään. Hostellin ravintolan annokset eivät ehkä tehneet suurta vaikutusta, mutta tässä vaiheessa tärkein toteutui, sillä saimme vatsamme täyteen. Illallisen jälkeen emme jaksaneet enää ensimmäisenä iltana lähteä kaupungille, joten päätimme jäädä hostellille viettämään iltaa ­­– kuten ilmeisesti moni muukin luuppilainen.

Seuraava aamu alkoi aamiaispaikan metsästämisellä. Koska hostellin aamiainen ei saanut kovin suuria kehuja, päätimme matkaseurani kanssa syödä aamiaisemme muualla. Lauantaiaamuna päädyimme muutaman suljetun kahvilan jälkeen sattumalta lyhyen kävelymatkan päähän paikkaan nimeltä Phill’s Twenty7. Trendikkäässä ja viehättävässä pienessä kahvilassa omeletin ja latten sai hieman yli viidellä eurolla. Erittäin vahva suositus tälle paikalle!

Aamiaisen jälkeen lähdimme raitiovaunulla muutaman kilometrin päähän Prahan vanhan kaupungin alueelle. Heti noustuamme raitovaunusta ja käveltyämme lyhyen matkan Vltava-joen rantaan näimme odottamattoman ja hämmästyttävän näyn: ranta oli täynnä joutsenia, jotka liikkuivat rauhassa ihmisten seassa ja söivät kädestä. Hetken ihmeteltyämme kesyjä lintuja huomasimme veden rajassa jotain muutakin: ilmeisesti myös piisami oli päättänyt tulla tervehtimään turisteja. Jostain syystä näky ällistytti ja sai meidät hihkumaan innoissamme kuin pienet lapset.

Joen rannalta lähdimme etsimään reittiä kohti Prahan linnaa. Jo reitillä oli paljon nähtävää; kirkkoja ja vanhoja mukulakivikatuja kahviloineen ja putiikkeineen. Kukkulalla sijaitsevalle linnalle saavuttuamme huomasimme olevamme juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa: kello oli kaksitoista, joten paikalla käynnistyi juuri saapuessamme vahdinvaihtoseremonia. Seremonian loputtua siirryimme siltaa pitkin joen toiselle puolelle lounaalle sekä tutkimaan varsinaista vanhaa kaupunkia. Täällä odotti reissun suurin pettymys: astronominen kello oli korjauksessa, eikä siitä päässyt näkemään muuta kuin lakanaan painetun kuvan rakennustelineisiin ripustettuna.

Koska sää oli suorastaan hyytävä, päätimme iltapäivällä etsiä sisätiloja, joissa lämmitellä. Sattumalta vastaan tuli Madame Tussaudin vahamuseo, jonka päätimme käydä tarkastamassa. Vahamuseosta löytyi paljon tuttuja hahmoja ja täytyy tunnustaa, että osa museon vahanukeista oli jopa pelottavan aidon näköisiä. Muutenkin museoissa vierailusta pitävällä Praha oli oiva valinta: kaupungin keskustasta löytyivät ainakin tekniikkamuseo, Lego-museo, olutmuseo, kommunismimuseo, kidutusvälinemuseo, Apple-museo, suklaamuseo sekä seksivälinemuseo, joissa ainakin suurimmassa osassa luuppilaisten kuultiin vierailleen. Iloinen yllätys oli, että suomalaisella opiskelijakortilla esimerkiksi vahanukkeja pääsi katsomaan 4 eurolla ja huhut kertovat, että myös muualla opiskelijakortin näyttäminen kannatti.

Koko päivän kaupungilla pyörimisen ja illallisen jälkeen päädyimme Gin&Tonic Clubille. Klubilta luvattiin löytyvän yli 250 giniä ja 6400 erilaista G&T-juomaa, joten paikkaa voi ehdottomasti suositella kyseisestä juomasta pitävälle Prahan matkaajalle. Mikäli perinteisemmät yhdistelmät on jo niin nähty, näiden lisäksi klubilta löytyy myös esimerkiksi suolalla, pippurilla ja pekonilla maustettu juoma sekä tonnikalalla ja merilevällä maustettu vaihtoehto. Lauantai-iltana ohjelmanumerona oli myös paikallisten opiskelijoiden järjestämä pubirundi, johon seurueemme tosin liittyi vain suhteellisen lyhyeksi aikaa, mutta jonka mukana ilmeisesti osa luuppilaisista viihtyi pidempäänkin.

Sunnuntaiaamu alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin; tällä kertaa kahvilassa nimeltä Barry Higgel’s, jossa maistuvasta ja runsaasta aamupalasta maksoi kahveineen noin 8 euroa. Tästä matka jatkui Palladium-ostoskeskukseen, josta luvattiin löytyvän yli 200 liikettä. Vaikka ostoskeskus sinällään oli ihan kiva päästä näkemään, valitettavasti ainakaan allekirjoittaneelle ei löytynyt kovin montaa mielenkiintoista liikettä ja lisäksi kansainvälisten merkkien liikkeissä hinnat olivat jopa kalliimmat kuin Suomessa, joten seurueemme ostokset jäivät laihoiksi. Tällä aikaa muut luuppilaiset tutustuivat kuuleman mukaan mm. Prahan eläintarhaan ja Prahasta noin sadan kilometrin päässä sijaitsevaan luukirkkoon. Shoppailun jälkeen, seuraavan päivän matkustaminen mielessä kummitellen, suurin osa porukastamme päätyi illallisen kautta hostellille pakkaamaan ja nukkumaan.

Kotimatkalla bussissa soi repeatillä ties kuinka monetta kertaa Stigin IT-mies. Klisee tai ei, olo on väsynyt, mutta onnellinen. Niin, ja helpottunut: yhtä lailla siitä, että oma koti ja sänky odottavat reilun tunnin päässä kuin siitäkin, että kaikki ovat jotakuinkin ehjänä takaisin Suomessa.

Teksti ja kuvat: Heidi Martikainen