Kesäsissin kuulumisia

Hain viime keväänä kesäharjoittelijaksi SIS:n CityTrack-projektiin ja jo samana päivänä, kun olin ollut haastattelussa, sain sähköpostia, että minut oli valittu yhdeksi projektin harjoittelijoista. Minun lisäkseni samassa työhuoneessa istuu kaksi muuta harjoittelijaa ja vaikka emme olekaan kaikki samaan projektiin palkattuja, käytännössä työskentelemme ristiin eri projektien kesken. Harjoittelijan palkka ei pääse päätä huimaamaan (no, opintotukeen verrattuna, kyllä se hieman huimaa), mutta pelkän rahan lisäksi harjoittelusta pystyy saamaan opintopisteitä sekä tietenkin oman alan työkokemusta.

Kun työt toukokuussa alkoivat, oli suurin järkytys aikaisin aamulla yliopistolle saapuminen, sillä suurimman osan viime lukuvuotta olen raahautunut Luupin toimistolle aikaisintaan kymmenen aikoihin aamulla. Aamuihinkin tottui kuitenkin melko nopeasti ja nyt kesätöistä on jo kaksi kolmasosaa takana; jäljellä on enää kolme viikkoa ennen muutamaa lomapäivää.

Toukokuussa töiden alkaessa olin hyvin hämmentynyt koko projektista; olin jo toisena työpäiväni mukana Research meets business –tapahtumassa TTY:n Kampusklubilla ja muilta kyseltiin, mitä projektissamme tehdään. ”Sisätilapaikannusjuttuja” oli fiksuin vastaus, mitä silloin osasin vastata. Nyt parin kuukauden töiden jälkeen osaisin jo vastata paljon kattavammin ja perusteellisemmin. Kehitämme pilottiprojektissa Android-sovellusta, jossa erikoisuutena on sisä- ja ulkotilojen paikannuksen saumattomuus. Sovellukseen pystytään integroimaan erilaisia avoimen datan rajapintoja mukaan; itse olen perehtynyt tapahtumatietojen Linked Events –rajapintaan.

Android-sovelluskehitys oli minulle täysin uusi asia vielä keväällä. Ensimmäisen kerran, kun aloin lukea Androidin tutoriaalia, mietin, miten ikinä selviän tästä kunnialla. Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin en vieläkään voi sanoa osaavani kuin perusalkeita, mutta olen silti jo oppinut huomattavasti. Android-koodailu tapahtuu tutulla ja turvallisella Javalla, sivuraiteella kulkee mukana XML-määrittelyt. Lisäksi projektilla on myös muutamia yhteistyökumppaneita, joiden kirjastoja käytämme projektissa.

Parasta SIS:llä harjoittelussa on ollut työilmapiiri. Varsinkin alussa olin jonkin verran epävarma omista taidoistani. Eräässä keskustelussa sanoinkin projektin vetäjille, että työni kyllä edistyvät, mutta hitaasti, koska lähes kaikki pitää tarkistaa tutoriaaleista. Minua kuitenkin vain rohkaistiin ja sanottiin, että asioiden oppimiseen saa kulua aikaa. Lisäksi olen saanut vaikuttaa paljon omiin työtehtäviini, mikä on ehdottomasti lisännyt työmotivaatiota.

Omituisinta asia harjoittelussa on ollut Minervan henkilökunnalle varatussa pöydässä istuminen. Ensimmäisinä viikkoina melkein pelotti kävellä ruokalan perälle istumaan luennoitsijoiden ja tutkijoiden kanssa samaan pöytään. Samoin myös kahvitauon viettäminen SIS:n olohuoneessa oli alkuun hieman hämmentävää. Tässä vaiheessa kesää siihen on jo kuitenkin tottunut ja rupattelu vakituisemman henkilökunnan kanssa sujuu jo hyvin.

Vaikeinta harjoittelussa on ollut SIS:n olohuoneen vesihanan käyttäminen. Kesti yli kuukauden ennen kuin aloin edes auttavasti hallitsemaan sen käytön niin, että vedet eivät joka kerta olleen sylissäni ja silti tällä viikolla vedet roiskuivat taas pitkin pöytiä.

Kun SIS:llä (tai vastaavassa tiedekunnassa) seuraavan kerran aukeaa harjoittelijan paikka, kannattaa sitä hakea oitis! Vaikka et vielä kokisikaan osaavasi riittävästi, SIS:n harjoittelijana sinulle annetaan aikaa oppia asiat eikä tuloksia odoteta samana päivänä. Kunhan asenteesi on kohdillaan ja olet valmis tekemään töitä oppimisesi eteen, SIS on oivallinen paikka esimerkiksi ensimmäiseksi alan työpaikaksi.