Fuksin näkökulma: Opintojen aloitus Luupissa
TEKSTI JA KUVAT: MATILDA ELO
Varmaan jokainen voi allekirjoittaa pienen jännityksen ennen uuden koulun alkua. Itseäni ainakin jännitti todella paljon, vaikka olen jo yhden korkeakoulun aiemmin aloittanut. Taustallani on vuosi väärältä tuntuvaa alaa ammattikorkeakoulussa, joten voin myös vähän verrata kokemuksiani. Mielenkiintoista onkin, että miten voi jännittää jotain jo kerran kokemaansa. Mietin taas uudestaan: ”saanko kavereita”, ”osaanko edes ilmoittautua kursseille” tai ”auttaako minua kukaan vaikeimmissa tehtävissä”.
Orientaatioviikoilla kaikki epäröinnit ja jännitykset onneksi laukesivat. Aloitusluento oli rennon letkeä ja toi pehmeän laskun uuden aloittamisessa. Siellä kerrottiin lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä seuraavat vuodet tulevat olemaan. Itse asiaan päästiin kuitenkin vasta auttavaisten tuutorien avulla. Meidän pienryhmälle luotiin jo ennen orientaatioviikkoja oma Whatsapp-ryhmä, jossa saatiin kysyä aloitukseen liittyviä kysymyksiä ja esitellä itsensä lyhyesti. Minulle tuli heti helpottuneempi olo, kun tiesin etten voinut esimerkiksi mennä hukkaan ensimmäisenä päivänä (niin tyhmältä kuin se kuulostaakin). Paikan päällä tuutorit kuitenkin auttoivat eniten, he kertoivat kaikesta mistä ikinä kehtasi kysyä. Meille näytettiin tärkeimmät tilat, kuten ruokala, toimistot ja kirjasto. Ensimmäisellä viikolla myös ohjattiin kädestä pitäen kurssi-ilmoittautumiset, opiskelijakortin haut ja eri järjestelmien käytöt, eli oikeastaan kaikki tarvittava alkuun pääsemiseksi. Olen kuitenkin ollut monta kertaa ensimmäisten viikkojen jälkeen ihan kujalla, minne pitäisi mennä tai mitä tässä tehtävässä kuuluisi tehdä, onneksi viestikanavien kautta on saanut välittömästi vastauksen ja tuutorit ovat olleet todella auttavaisia ja omistautuvia.
Opiskelijat ovat tunnettuja vapaa-ajan juhlimisistaan ja tapahtumistaan, eikä ihan suotta. Jo ensimmäiselle viikolle oli keksitty jokaiselle illalle jotakin ryhmäytymistä, jotta pääsisi johonkin porukkaan. Olenkin tähän päivään mennessä monta kertaa viikossakin viettänyt vapaa-aikaani luuppilaisten parissa. Mielestäni tapahtumat ovat todella matalan kynnyksen tapahtumia, eikä ketään pakoteta esimerkiksi nolaamaan itseään kaikkien edessä. Mielestäni hienoa on myös se, että erilaiset mielenkiinnonkohteet on otettu huomioon ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Olen myös löytänyt itseni muun muassa videopeli-illasta, vaikka se ei lähtökohtaisesti ollut minun tyyliseni tapahtuma ja silti oli super hauskaa. Kannustankin tulevia uusia opiskelijoita vaan menemään paikan päälle ilman mitään ennakkoluuloja, niin varmasti on hauskaa.
Nyt ollaan toinen periodi aloitettu ja voin sanoa melkein eläväni elämäni parasta aikaa. Olen saanut todella paljon uusia ystäviä ja tiedän mitä opiskelujen saralla yliopisto vaatii. Ensimmäinen periodi tuntuu varmaan monella hieman etäiseltä aihepiirien ja käytäntöjenkin suhteen, mutta itse olen ainakin hyvin päässyt mukaan. Ja olen vasta toisessa periodissa oikeastaan oppinut, kuinka paljon töitä opiskelut vaativat ja viitosten tavoittelu on ainakin omalla kohdalla turhaa ja lisännyt ylimääräistä stressiä. Joukossa on ollut itselle todella vaikeita tehtäviä, mutta Luuppi on täynnä avuliaita henkilöitä tilanteen vaatiessa eli ongelmien kanssa ei joudu olemaan yksin. Haluan oman kokemukseni pohjalta rohkaista myös tulevia fukseja tutustumaan uusiin ihmisiin ja jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin nukkunut vähän paremmat yöunet ennen orientaatioiden alkua.
Tekstin on kirjoittanut syksyn 2019 fuksi Matilda Elo. 