Tältä näyttää vaihto-oppilaan Suomi
KV-tuutori kertoo
Uudenvuodenaattona saavuin Tampereen bussiasemalle vastassani kaksi hieman eksyneen näköistä tyttöä. Monica ja Ginny olivat molemmat tulleet Hongkongista Suomeen puoleksi vuodeksi vaihto-oppilaaksi. Matka bussiasemalta TOAS:in toimistolle loskassa isoja matkalaukkuja kantaen oli tytöille ensimmäinen kosketus suomalaiseen talveen. He eivät koskaan ennen olleet nähneet lunta.
Kv-tutorina sain tutoroitavaksi Monican, jonka kanssa olin vaihtanut ajatuksia ja kysymyksiä noin kuukauden ajan Whatsappissa ennen hänen saapumistaan. Tarkoitukseni oli auttaa saapumispäivän säheltämisessä. Pääsimme bussilla TOAS:in asunnolle, josta käsin kävimme vielä hankkimassa bussikortit. Illalla tytöt saivat ensimakua suomalaisesta kansanhengestä ystäväni uudenvuodenjuhlissa, jonne olin heidät kutsunut. Selvisivät onneksi säikähdyksettä.
Kevääksi SIS:in alaisuuteen saapui neljä vaihto-opiskelijaa. Yhdeksäntoistavuotias Monica opiskelee yliopistossa yli seitsemän miljoonan asukkaan Hongkongissa pääaineenaan kielten opettamista. Hänen aikomuksenaan on ryhtyä englannin opettajaksi ja sivuaineena hän aikoo opiskella tietotekniikkaa, muutaman kurssin myös Suomessa SIS:in alaisuudessa. Kurssikattauksessa hänellä Tampereen yliopistolla on nyt suomea, puolaa, englantia ja ”opetuksen observointia”. Harrastuksikseen Monica luettelee valokuvaamisen, lukemisen ja vaelluksen.
En koskaan kyllästy kysymään tuhannen taalan kysymystä: Miksi tulit suomeen? Monica oli kuullut paljon hyvää suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Juuri muuta ei tarvinnut tietää. Tärkeinpänä hän vaihto-opiskelussa pitää uutta perspektiiviä opiskeluun ja opetukseen.
Monica on valinnut uusina kielinä suomen ja puolan opiskelun. Suomen opiskelussa vaikeinta on monien sääntöjen mukaan juontuvat taivutukset. Ne tulee pitkälti opetella ulkoa. Länsimaalaisten kielten ääntämisessä ongelmia tuottaa varsinkin se, ettei Kiinassa ole samanlaista aakkostoa.
Tampereella Monica on ehtinyt jo kokeilemaan laskettelua Hervannan laskettelurinteessä. Lasten mäki riitti ensimmäisellä kerralla. Paikalliset näkötornit, Näsinneula ja Pyynikin näkötorni, ovat myös tulleet tutuiksi. Kysyn Monicalta, mikä on ollut hauskinta Suomessa. Hetken miettimisen jälkeen hän vastaa, että usein bussipysäkeillä vanhemmat naiset tulevat juttelemaan niitä näitä. Näin ei Hongkongissa ole tapana.
Muualla kuin Tampereella Monica ei ole ehtinyt käymään, mutta yhdeksäs päivä helmikuuta hän lähtee kuuden päivän matkalle Lappiin Erasmuksen järjestämänä. Siellä on tarkoituksena tietenkin tavata joulupukki, tutustua saamelaiseen kulttuuriin ja piipahtaa Norja puolelle Atlantin valtameren rannalle. Opintojen päätyttyä jää Monicalle vielä aikaa matkustaa. Hänellä on suunnitelmissa kierrellä Eurooppaa ja palata vielä hetkeksi matkustamaan Suomeen, ennen paluuta takaisin Hongkongiin.
Pyry Qvick,
KV-tuutori